Suomen järeimpiin kuuluvalla kalustolla massat siirtyvät
Yara Siilinjärven tuotantolaitosten kipsin uuden läjitysalueen rakentaminen oli E. Hartikaiselle kahden vuoden urakka ja luovutettiin tilaajalle joulukuun alussa.
Viisi hehtaaria uutta aluetta osittain entisen kiertovesialtaan päälle, uusi, osittain kallioon louhittu 120 000 kuution kiertovesiallas, neljä kilometriä paineviemäreitä ja kolmetoista suojapumppaamoa. Kaiken tämän päälle tuli pintarakenteen suojakalvokerroksen ±20 mm:n tarkkuusvaatimus. Maabentoniittikerroksien kanssa työskennelleet tietävät, millä vaatimustasolla joudutaan työtä tekemään.
– Vallitseva säätila ja ennusteet antoivat meille aikaikkunat, joiden sisällä tehtiin kalvovalmista pintaa. Ensin louhetäytön kiilauskerroksen päälle tehtiin geologinen estekerros, sitten maabentoniittikerros kaksikerrosrakenteena ja sen päälle HDPE-kalvon levitys. Kalvon päälle tuli vielä suojahuopa ja 500 mm murskekerros. Yleensä tehtiin vajaat puoli hehtaaria kerralla kalvotukseen saakka, jotta saatiin varmasti rakennekerrokset säältä suojaan. Se vaati koko työporukalta jatkuvaa elämistä aikataulujen ja työvaiheiden muutosten kanssa, kertoo työmaapäällikkö Jorma Pulkkinen.
E. Hartikainen mukana suurimittakaavaisissa ja vaativissa kokonaisurakoissa
Yksi esimerkki toiminnan laajenemisesta oli Yara Siilinjärven kipsin läjitysalueen laajennus. Viiden hehtaarin kokoinen, toteutukseltaan vaativa alue valmistui Hartikaisen kokonaisurakkana alle kahdessa vuodessa. Laajennus varmistaa Yaran fosforihappotehtaan tuotannon jatkumisen tavoitteiden mukaisesti.
Osittain samaan aikaan oli aloitettu jo kaksi muuta, pinta-alaltaan Suomen suurimpiin kuuluvaa työmaata. Ne kertovat E. Hartikaisen kaluston kapasiteetista, soveltuvuudesta ja henkilöstön osaamisen jalostumisesta kohti vaativimpia infra-hankkeita.
Koekenttä ja satoja mittauksia
Kun lopullinen, jiiriin kallistettu viiden hehtaarin kalvotetun pinnan tarkkuus on ±20 mm, ja rakennekerroksien paksuus on suurimmillaan useita metrejä, tarvittiin ennakkotietoa materiaaleista ja työmenetelmistä.
Alueen lähistölle perustettiin siksi koekenttä, jossa simuloitiin paitsi käytössä olevat materiaalit, myös käytetyt työmenetelmät. Kun koekentän tulokset osoittivat prosessin päätyvän vaadittuun lopputulokseen, kentän rakentaminen saattoi alkaa. Koekentällä tehtiin suuri määrä varmistusmittauksia, mutta eniten niitä tehtiin valmistuvalla ja valmiilla läjitysalueella.
Varsinaisen läjitysalueen rakentaminen vaati myös useita muita, ennakoivia urakoita. Ensin rakennettiin raskaita ajoneuvoja kestävä tiestö, varikkoalue ja materiaalikenttä. Seuraavaksi tyhjennettiin lietteestä vanha kiertovesiallas ja altaan pohjarakenne varmistettiin. Vanha allas korvattiin osittain kallioon louhitulla uudella altaalla. Ympäristöstä tulevien valumavesien hallinta vaati sekin omat rakenteensa Ja lopuksi alueelle oli asennettu kaikkiaan kolmetoista suojapumppaamoa, joista yksi louhetäytön pohjalle 50 metrin pituisella paineputkella varustettuna.
