Kunnioitettavaa 60-vuoden ikää tänä vuonna juhliva perheyritys Maanrakennus Alamäki Oy yllätettiin Keminmaalla täydellisesti kunnostetulla vuoden 1964 LOKOMO AH 145 -tiehöylällä

Sanonta ympäri mennään, yhtään tullaan, kävi pääpiirteittään toteen tammikuisena talvipäivänä Konevaronen Oy:n toimipisteellä Keminmaalla. Torniolaisen maanrakennus- ja lavettikuljetuspalveluita tarjoavan Maanrakennus Alamäki Oy:n kolmas sukupolvi (Jussi, Mika ja Henri) oli päättänyt yhdessä Konevarosen ja tämän yhteistyökumppaniverkoston kanssa yllättää toisen sukupolven perheyrittäjät (Ahti, Pirjo ja Ari) muistoja kultaavalla vuosimallia 1964 olevalla LOKOMO AH 145 -tiehöylällä. Kyseessä oli lähes prikulleen identtinen kone, jolla yrityksen perustaja, jo edesmennyt, Pentti Alamäki aloitti teiden höyläystyöt 60 vuotta aiemmin. 

Pentti Alamäki osti 1960-luvun alussa entiseltä työnantajalta tiehöylän ja perusti yrityksen Tmi. Tornion Kone vuonna 1962. 1970-luvun alussa yrityksen nimeksi tuli Maansiirtoliike Pentti Alamäki. Aluksi yritys toimi täysipainoisesti maansiirtoliikkeenä aina vuoteen 1984 asti, jolloin yhtiön toimiala laajeni ja mukaan tulivat maarakennusurakointi, teollisuuspalvelu, öljysorajyrsintätyöt ja vesakkojen raivaus. Toimintaa on ollut Utsjoelta Hankoon erilaisissa tietöissä: Kostamus-projektissa vuodesta 1974 aina vuoteen 1985 asti, Ruotsissa Vägverketin töissä 1980-luvulla. Vuonna 1984 yritys solmi ensimmäisen sopimuksensa Outokumpu Oy:n kanssa kromijunien tyhjennyksestä. Sukupolven vaihdoksen myötä vuonna 1993 yrityksen nimi vaihtui Maanrakennus Alamäki Oy:ksi.

Maanrakennus Alamäki Oy:n erikoisosaamista ovat tehdaspalvelut ja infrarakentaminen. Yrityksen palveluksessa on 80 kokenutta ja osaavaa henkilöä. Osoituksena osaamisesta ja toiminnan laadusta yritykselle on myönnetty ISO-9001 ja ISO45001 sertifikaatit ja Rakentamisen laatu Rala Ry:n pätevyystodistus.

Yllätysidean alku ja kulku

Ilpo Varonen sai kesällä 2020 soiton Kotkasta, jossa tutun asiakkaan kuolinpesä tarjosi hänelle vanhaa vuoden 1964 Lokomon tiehöylää. Varsinaista tarvetta hankinnalle ei ollut, mutta hyvää hyvyyttään päätti Varonen koneen ostaa, kun hintakin oli sopiva. Saattoi ostopäätökseen olla vaikutusta Ilpo Varosen 20 vuoden urakointikokemuksellakin, jossa tiehöylätkin ovat olleet keskeisenä työvälineenä.

LOKOMO AH 145 rahdattiin Keminmaalle ja osoittautui todelliseksi helmeksi. Kone oli toki vanha ja parhaat päivänsä nähnyt, mutta se oli hyvässä alkuperäisessä asussaan, osiltaan täydellinen ja kaikki tekniset asiakirjat sekä huoltohistoriat olivat tallella.

Sattuipa eräänä päivänä niin, että Maanrakennus Alamäki Oy:n Ahti Alamäki oli saanut vihiä Lokomon tiehöylävanhuksen ilmestymisestä Konevaroselle ja päätti lähteä ihailemaan konetta Keminmaalle. Paikan päällä Ahti kertoi heillä olleen juuri samanlainen kone, jonka isä Pentti oli hankkinut ensimmäiseksi tiehöyläkseen. Konetta testailtiin ja muistoja veresteltiin, mutta kauppoja ei koneesta tehty.

Jonkin ajan kuluttua Varonen sai soiton Torniosta Timo Ylisaukko-ojalta ja tämä kertoi, että Alamäkien kolmas sukupolvi haluaisi yllättää vanhemman polven vuoden 1962 mallin LOKOMO-tiehöylällä, mutta sellaista ei löytynyt mistään. Varosen pihassa on kuitenkin sopivasti lähes identtinen kone, tosin kaksi vuotta nuorempaa mallia, mutta se sopisi erityisen hyvin lahjoitettavaksi koneeksi. Varonen piti ajatusta todella hyvänä ja koneesta tehtiin kaupat. Kaupassa sovittiin, että konetta entisöitäisiin Konevarosella ennen sen yllätysluovuttamista.

Entisöinti lähti lapasesta

Koneen lähemmässä tarkastelussa Varonen huomasi, että entisöitävää onkin paljon enemmän kuin alun perin oli ajatellut. Avuksi tarvittiinkin yhteistyökumppaneita, jotka lähtisivät hyvän asian puolesta sponsoroimaan yhteistyöprojektia. Varonen sai hyvien pitkäaikaisten suhteidensa avulla hankittua kahdeksan paikallisesti toimivaa yritystä mukaan yhteistyöhön. Nämä olivat Tornion KaMa-Palvelut Oy, RengasCenter Kolari Kolarin Kumi Oy, Hydra-Specma, Keminmaan Lasi Oy, Metsätyö Oy, Mainostalo Tarrakopla ja JP Pulkkinen Oy.

– Ilman yhteistyökumppaneiden apua ei entisöintiprojekti olisi ollut mahdollista toteuttaa sillä laatutasolla, joka Konevarosen luovutuskriteereihin kuuluu. Tiehöylävanhusta työstettiinkin sitten lopulta yhdeksän kuukauden ajan ja kone entisöitiin lähes täydellisesti. Maalipinta oli niin huono, että koko kone ylimaalattiin uusiksi, vanhat renkaat murenivat, joten nekin kaikki vaihdettiin, kaikki hydrauliikka- ja sähköosat uusittiin, hytin värilasitukset uusittiin ja myös höyläterät uusittiin, kertoo Ilpo Varonen ja jatkaa: 

– Tämä projekti oli erityisesti hyväntekeväisyyttä hyvän asian puolesta, johon siihen lähdettiin kunnioituksesta suomalaista yrittäjyyttä ja sen jatkuvuutta kohtaan. Haluan vielä lämpimästi kiittää kaikkia mukaan lähteneitä yhteistyökumppaneita!